Kotona taas

Vielä hetki sitten venyttelin itseni hereille 28:n muun kanssa Kuntokallion aamussa, nyt olen kotona. Vaikka olen koknut tämän useasti,lähtemiset ja tulemiset ovat aina haastavia. Mieli on osaksi vielä leirillä, osaksi kotona. Riparilaiset - ja vanhemmat myös- voi kestää jokunen hetki, ennen kuin osaa taas elää kotielämää. Viikossa ehtii "laitostua" ja tottua kovin ohjelmoituun elämään. Ja kun yrittää selittää ei leirillä olelleille iltaohjelmien ja vaikka iltahartauksien ja helmihetkien hienoutta, ei ne tajua. Ei ne voi. Kärsivällisyyttä siis kaikille! Tästä päivästä jäi mieleen vanhempien liikuttavat kirjeet nuorille ja nuorten vähintään yhtä liikkikset vastaukset. "Hei vahemmat! Rippikoulu on ollut tosi mukava, liikuttava ja ajatuksia herättävä. Olen itkenyt, nauranut, tanssinut, liikuttunut ja kaikkea siltä väliltä. Kotiin palaaminen ei tule olemaan helppoa. Tämä oli paras viikko elämässäni tähän mennessä." Näin siis kirjoitti eräs riparilaisista. Monen kirjeet olivat samansuuntaisia. Meillä oli hieno viikko. Olitte upeita. Loppukokeessa ihan liikutuin siitä kuinka hyvin te monet osasitte kertoa kristinuskon perusjuttuja kuten "Jumalaa voi rukoilla missä ja miten vain, Jumala kuulee" ja "meidän pitää kantaa toistemme taakkoja, niin me täytämme Kristuksen lain". Jesh! Keskiviikkona nähdään ja lauantaina sitten vielä juhlatunnelmissa. Yöllisin terveisin, Minna-pappi p.s. kiitos siitä, miten hienosti otitte vastaan myös mun perheen.