Kello lähenee puoltayötä ja boltsi kuuntelee korvat herkeämättä, josko saisi narautettua jonkun leiriläisen öisestä ääntelystä. Ei sentään. Pieni möly ja kikattelu on toki iloinen asia; leiriläiset ovat tutustuneet toisiinsa ja puhuvat onneissaan, kuinka mahtavaa ja hauskaa leirillä on ollut! He eivät varmasti tietenkään puhu mistään muusta.
Hiljaisuuden merkkejä alkaa kuitenkin nyt olla havaittavissa. Ohjelmaa, sisältäen rankkaa sählynpeluuta, on ollut koko päivän ja energiaa on varmasti kulunut runsaasti. Rytmiin tottuminen vie varmasti pari päivää. Ensimmäinen yö saattaa mennä ylikierroksilla ja jännittäessä seuraavan päivän ohjelmaa ja esimerkiksi sitä, voittaisiko huomenna leiriolympialaiset. Luulenpa, että parin päivän päästä lapsukaiset nuokkuvat jo iltahartaudessa ja kuorsaavat sikeästi jo ennen iltalaulua ja hiljaisuutta. Toivottavasti kuitenkin vasta iltapissojen ja -pesujen jälkeen, ettei käy yöllä köpelösti.
Hyvä Aino. Sä pidät nää niin hyvin hanskassa.
VastaaPoista