Esirukous Korson kirkossa 7.7..2012

Hei,
laitan myös Mikkan ja Eetun lukeman esirukouksenkin tähän mukaan.
Peace! t. Minna

Taivaallinen Isä, kiitos siitä, että saamme tulla  kaikki luoksesi..

Tulemme ilojemme ja huoliemme kans­sa. Kiitos, että saamme eri­laisina kuulua sinun perheeseesi.

 Kiitos lämpimästä kesästä ja hyvästä säästä. Kiitos ihanasta riparista ja uusista ystävistä. Siunaa kaikkia kesän ripareita ja meidän leirimme isosia ja ohjaajia.

Kiitos perheistämme ja sukulaisistamme ja kaikista, jotka ovat tulleet tänään tänne konfirmaatioon.. Opeta meitä kunnioittamaan toisiamme ja ja osoittamaan kodeissa ja perheissä auttamista ja huomioimista. Ole sinä mukana tässä tärkeässä juhlassamme

Jumala, Taivaan Isä, me tuomme Sinun eteesi heidät, jotka tuntevat itsensä yksinäisiksi, joilta puuttuu ihminen, joka kuuntelee, ymmärtää ja neuvoo. Älä anna meidän kulkea välinpitämättöminä  toistemme ohi.

Rukoilemme kaikkien sairaiden ja kaikkien kehitysvammaisten puolesta. Ole heitä lähellä ja auta. Muis­tamme niitä, joita elämäntilanne ahdistaa ja huoli ja pelko musertaa. Ole lähellä köyhiä ja kiusattuja ja niitä, jotka eivät usko tulevaisuuteen. Anna heille toivoa. Anna meille kaikille hyvä tulevaisuus.

Me rukoilemme valtaapitävien puolesta. Auta heille kykyä hoitaa työtään oikein. Anna luonnon säilyä mahdollisimman puhtaana ja anna rauhaa maailmaan. Auta meitä kaikkia luomaan rauhaa ja suojelemaan luontoa. Siunaa Suomen kirkkoa, omaa hiippakuntaamme ja piispaamme Irja Askolaa sekä kotiseurakuntaamme  Korson seurakuntaa.

Kiitos myös eläimistä, siunaa erityisesti uhanalaisia eläimiä. Anna niiden säilyä vielä tulevillekin sukupolville. Hyvä Jumala, siunaa myös  pian alkavat olympialaiset. Auta urheilijoita kilpailemaan reilusti ja toisiaan kunnioittavasti ja vältä loukkaantumisilta.

Ole lähellä kaikkia lapsia. Siunaa erityisesti kolehtikohdettamme tyttöjen orpokotia Angolassa. Anna heille sinne kotiin paljon iloa ja rakkautta.

Sinä Jumala olet läsnä elämän kaikilla alueilla. Näet lapsen, joka lepää äitinsä sylissä, nuoren, joka etsii itseään ja omaa paik­kaan­sa, aikuisen, jota painaa vastuu elämästä, vanhuksen, jonka voimat vähenevät ja joka kärsii ehkä yksinäisyydestä,  kaikki lähimmäisemme, joiden puolesta rukoilemme nyt hiljaa.

    (hiljaisuus)

Sinä Jumala olet maailmamme toivo. Kiitos, että kuulet rukouksemme. Auta ettei uskomme sinuun kuolisi, vaan voisimme viedä toivoa ihmisten elämään.

S: Aamen, aamen aamen.

Puhe Korson kirkossa konfirmaatiossa 7.7.2012

Hei kaikki, 

toivottavasti teillä oli kivat rippijuhlat vielä kotonaki. Osan juhliin päästiinkin piipahtamaan. Ajattelin laittaa tähän vielä tuon kirkossa pidetyn puheen, jos eilen oli vaikka vaikea kuunnella tai haluaa myöhemminkin vielä muistella konfispäivää. Kaikkea hyvää teille ja teidän perheille! t. Minna

Hyvät vanhemmat, kummit, sukulaiset ja ystävät! Tämä on tärkeä päivä myös teille, teidän nuorenne ottaa askeleen kohti aikuisuutta. Te muistatte varmasti hyvin sen päivän kun hän syntyi ja päivän jolloin hänet kastettiin. Rippikoulussa hän on nyt saanut kasteeseen liittyvää opetusta ja tänään hänet konfirmoidaan, eli hän saa vahvistuksen.

Ehkä teistä voi tuntua, että se aika kasteesta konfirmaatioon on kulkenut nopeasti ja siihen on varmasti sisältynyt paljon tapahtumia, sellaista, mistä te ette ikipäivänä olisi osanneet edes kuvitella.

Hyvät nuoret. Meillä on takana yhteistä matkaa paljon vähemmän kun teillä ja teidän vanhemmilla ja teillä ja Jumalalla.

Matkasi alussa, kastetilaisuudessasi  sinulle annettiin tällainen kastekynttilä. Jos sinulla vielä on tämä kynttilä tallessa, ota se tänään rippijuhlassasi esille, sytytä se ja kun katsot sitä liekkiä muista Jeesuksen sanat: ”Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo” (Joh. 8:12)

Huomenna on kirkkovuodessa apostolien ja opetuslapsien päivä. Kasteessa Jumala ottaa meidät omiksi lapsikseen ja siitä se matkamme kristittynä alkaa  Jumalaa voi hyvällä syyllä kutsua Suureksi Matkanjohtajaksemme. Rippikoulussa te nuoret olette kuulleet ja saaneet opetusta, mitä on olla Jeesuksen opetuslapsi tänä aikana ja millainen Suuri Matkanjohtaja meillä on koko elämäämme ajatellen.

Rippileiri ja koko puolivuotinen rippikoulu on pieni matka keskellä isoa elämänmatkaa. Moni teistä kirjoitti leirin viimeisenä päivänä kirjeissään vanhemmille kiitoksen siitä, että vanhemmat olivat puoliksi pakottaneet leirille.  Monet teistä kirjoittivat, että rippikoulu on ollut ajatuksia herättävä, mukava ja liikuttava, jopa elämän parhaaksi viikoksi kehuitte rippikoulun leiriosuutta. Olitte saaneet uusia ystäviä ja vanhat tututkin osoittautuivat leirillä mukavammiksi kuin koulussa.

Monenlaista me ehdimmekin yhdessä kokea ja pohtia. Muun muassa sitä, mikä on oikein ja väärin, miten usko näkyy elämässä ja miten toisia tulisi täällä kohdella. Meidän leirin yksi omaleimaisuus oli siinä, että samaan aikaan Kuntokalliossa oli myös kehitysvammaisten nuorten leiri. Opettelimme erilaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista toistemme ja myös tämän vierusleirin osallistujien kanssa. Hienosti te otitte huomioon nämä kehitysvammaiset, emmekä me rippileirin ohjaajat ainakaan kuulleet kenenkään teidän naureskelevan tai pilkanneen tämän toisen leirin tai oman leirimme osallistujia. Kiusaamista te piditte kaikki pahana asiana, jossa ette haluaisi olla mukana.

Lähimmäisenrakkautta harjoittelimme yhdessä ja sitä harjoittelemista  tapahtui myös  isosten näyttelemissä rooliharjoituksissa diakoniarasteilla, rasteilla oli myös mukana tänään täällä kirkossakin mukana oleva Miika sydänkoneensa kanssa. Hienoa Miika, että tulit leirillemme kertomaan sairaudestasi ja toisaalta uskostasi, joka antaa sinulle suunnan ja voimia.

Tulevaisuus tuo teille konfirmoitavat nuoret vastaan  monenlaisia tilanteita ja monenlaisia ihmisiä,  joissa ei aina etukäteen tiedä, mikä on oikea ratkaisu, miten pitäisi suhtautua tai olla.

Ja olen myös varma, että jonakin päivänä tarvitset itsekin apua. Elämän yksi tarkoitus on antaa apua ja ottaa sitä vastaan. Siitä meille kertoo Suuren Matkanjohtajamme toimittama matkaopas, Raamattu. ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te täytätte Kristuksen lain”. todisti teistä eräs suullisessa loppukokeessa, niin että se ainakin minulle jäi oikein soimaan mieleen. Se on juuri näin. Sekä avun antaminen että avun vastaanottaminen ovat yllättävän vaikeita taitoja. Niihin tarvitaan rohkeutta ja luottamusta.  Jos nämä taidot  luonnistuisivat meiltä ihmisiltä helposti, ei Jeesuksenkaan olisi tarvinnut tästä aiheesta edes opettaa. Toisen auttamista ja toisaalta avun vastaanottamista täytyy oikeasti harjoitella.

Elämän tienristeyksissä ja etenkin vaikeuksissa korostuu

se, että kunpa olisi joku johon turvata. Kunpa joku auttaisi eteenpäin ja kertoisi mitä pitäisi tehdä.

Suuri matkanjohtajamme ei ole jättänyt meitä tänne silmät kiinni kulkemaan ja törmäilemään. Tässä matkaoppaassa Hän lupaa olla kanssamme joka päivä.   Ja Hän kertoo siellä olevansa meille tie, totuus ja elämä.  

Jos me kuljemme valossa Jeesuksen opetuslapsina, me emme kulje sokeina tai silmät sidottuina. Joskus uskovaisista sanotaan, että me kuljemme jotenkin laput silmillä. Mutta elävä usko kyllä avaa enemmänkin silmiä kuin sulkee.

Ensinnäkin usko avaa silmät lähimmäisen hädälle. Usko ja kanssamatkustajan parhaaksi toimiminen kuuluvat yhteen. Mutta  uskon silmin me voimme katsoa rehellisesti itseämme peiliin myös silloin kun olemme toimineet väärin.

Ja kun emme osaa auttaa tai pelkäämme auttaa toisiamme saamme tunnustaa senkin Suurelle Matkanjohtajallemme. Hän antaa kyllä anteeksi, jos sydämestämme kadumme ja antaa itse voimia eteenpäin. Matkanjohtaja tarjoaa meille nimittäin mysteeristä matkaevästä.  Sitä evästä on tarjolla joka sunnuntai täällä Korson kirkossa messussa. Ja siinä voima-ateriassa ,ehtoollisessa Jumala on läsnä tänäänkin ja kutsuu meitä jokaista yhä syvempään yhteyteen.

Usko avaa siis silmät toisen hädälle, mutta ehkä vieläkin merkityksellisempää on se, että usko avaa silmät Jumalan  todellisuudelle, sille maailmalle, jota ei tavallisilla silmillä voi nähdä. Usko avaa silmämme sille, mihin me lopulta olemme matkalla..  Silloin kun sinut kastettiin, taivasmatkasi alkoi. Jumala otti sinut seuraansa  ja oli maksanut  perillepääsysi jo ennakkoon. Saat matkustaa ilmaiseksi perille asti.

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus kutsuu joukkoonsa opetuslapset olemaan hänen kanssaan ja lähettää heidät sitten kertomaan kaikesta siitä, mitä he ovat Jeesuksen kanssa nähneet ja kokeneet.

Sama juttu teidänkin kanssa. Ehkä saat kutsun kummin tärkeään tehtävään tai pääset vielä jonain päivänä olemaan isosena rippileirillä samoin kuin tämän liikuntarippileirin isoset Kia, Reetta, Eino, Tommi ja Sanni ovat olleet sinulle tärkeinä matkakumppaneina.

Rauhan Jumala  antakoon teille kaikille viisautta  ja rohkeutta elää  täysillä ainutkertainen  elämänne. Vahvistakoon Hän teitä elämään Hänen ominaan, niin että Hänen valonsa saisi loistaa.

Kehotussanat:

Hyvät vanhemmat, kummit ja seurakuntalaiset.  Nämä nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä.

Monissa nuorten kirjoittamissa kirjeissä vanhemmille välittyi se, kuinka te vanhemmat olette nuorillenne korvaamattoman tärkeitä ja myös esikuvia. Niin kuin eräs nuori kirjoitti isälleen: ”Vaikka välil riidellänki, niin oot mulle tärkee ja mun suurin erikuva”.

Olkaa edelleen näiden nuorten tukena ja auttakaa vahvistumaan myös uskossa. Jumala teitä siinä siunatkoon!

linkkaan teille kirjoittamani blogin Oisko tulta? Palstalle

http://www.lily.fi/juttu/vaali-tapaa-niin-tapa-vaalii-sinua

Kotona taas

Vielä hetki sitten venyttelin itseni hereille 28:n muun kanssa Kuntokallion aamussa, nyt olen kotona. Vaikka olen koknut tämän useasti,lähtemiset ja tulemiset ovat aina haastavia. Mieli on osaksi vielä leirillä, osaksi kotona. Riparilaiset - ja vanhemmat myös- voi kestää jokunen hetki, ennen kuin osaa taas elää kotielämää. Viikossa ehtii "laitostua" ja tottua kovin ohjelmoituun elämään. Ja kun yrittää selittää ei leirillä olelleille iltaohjelmien ja vaikka iltahartauksien ja helmihetkien hienoutta, ei ne tajua. Ei ne voi. Kärsivällisyyttä siis kaikille! Tästä päivästä jäi mieleen vanhempien liikuttavat kirjeet nuorille ja nuorten vähintään yhtä liikkikset vastaukset. "Hei vahemmat! Rippikoulu on ollut tosi mukava, liikuttava ja ajatuksia herättävä. Olen itkenyt, nauranut, tanssinut, liikuttunut ja kaikkea siltä väliltä. Kotiin palaaminen ei tule olemaan helppoa. Tämä oli paras viikko elämässäni tähän mennessä." Näin siis kirjoitti eräs riparilaisista. Monen kirjeet olivat samansuuntaisia. Meillä oli hieno viikko. Olitte upeita. Loppukokeessa ihan liikutuin siitä kuinka hyvin te monet osasitte kertoa kristinuskon perusjuttuja kuten "Jumalaa voi rukoilla missä ja miten vain, Jumala kuulee" ja "meidän pitää kantaa toistemme taakkoja, niin me täytämme Kristuksen lain". Jesh! Keskiviikkona nähdään ja lauantaina sitten vielä juhlatunnelmissa. Yöllisin terveisin, Minna-pappi p.s. kiitos siitä, miten hienosti otitte vastaan myös mun perheen.

Viimeisen yön tunnelmia

Mukavan yhteisen illan ja kauniin hartaushetken jälkeen hiljaisuus alkoi vasta klo 24 jälkeen. Tyttöjen huoneista kuului niiskutusta ja kyynelehtimistä, kun taas poikien huoneesta pyllisteltiin lämpimin ajatuksin ja esitettiin varjokuvana päivällä opittua Thriller-zumbaa, jonka harjoittelu toki lämmitti itse zumbaohjaajan mieltä.

Kello lähenee kahta ja vaivuin käytävällä horrokseen. En enää tiedä, kuuluvatko pienet äänet päästäni vai huoneista. Kuulin esimerkiksi päivystäjän pillin hiljaisen vihellyksen (kts. Titanic), johon heräsin. Päässä taitaa viirata jo pahasti.

Huomenna pitäisi vielä jaksaa herätä klo 8 aamiaiselle, säestämään aamujumalanpalvelus ja vetämään aamujumppa. Kun pääsen huomenna päivällä kotiin, aion nukkua maanantaiaamuun asti.

Vaikka on kivaa päästä kotiin, (tosin vain yhdeksi kokonaiseksi päiväksi, sillä lähden Egyptiin), tulee leiriä ja erityisesti upean reippaita leiriläisiä varmasti ikävä.

Viimeinen ilta

Herättiin kamalaan musiikkiin. Jes, meidän ryhmä, Ryhmä Rämä, voitti taas Olympialaiset eilen illalla. Ollaan johdossa! Täällä Timo avautuu henkilökohtaisista asioistaan, väsymys alkaa selvästi painaa. Hyvää ruokaa on ollut ja päiväkahveja tulee ikävä. Helmihetket aivan parhaita, kiitos Maukka. Ryhmähenki on just paras,vaikka välillä keskittyminen herpaantuukin ja juttujen taso laskee eskari-ikäisten tasolle.:D Liikuntahetketkin on ollu tosi hyviä, ollaan päästy kokeilemaan monia eri lajeja ja tänäänkin osa ryhmästä on valmistellut tanssiesityksen, jota menemme ihan kohta esittämään. Eipä tässä muuta, mahtava ripari, mahtavat riparilaiset, isoset, vetäjät ja boltsi Aino. <3

Boltsi käy ylikierroksilla

Leiriläiset ovat ihania. Ke-iltana katsottuamme Espanja-Portugali matsin oli kaikissa huoneissa hiirenhiljaista heti huoneisiin mentäessä! To-pe välisenä yönä boltsi koki armahduksen, kun Maukka (teologi) lupautui hoitamaan yövalvomisen. Valitettavasti missasin juuri tuona yönä tapahtuneen unissakävelyepisodin. Yhdet kunnon yöunet tekivät hyvää, vaikka hysteerinen nauraminen ei tahdo siltikään loppua.

Haastavinta yövalvomisessa on hiippailu; lattiat narisevat kuin viimeistä päivää ja harkitsen jo ryömimistekniikkaa. Todennäköisesti ryömiminen johtaisi jälleen hysteeriseen naurukohtaukseen (yksin), joten luovuin ajatuksesta.

Tänään perjantaiyönä on taas hämmentävän hiljaista, liikunta on tainnut viedä itse kultakin voimat. Taidan päästä jo ennen klo 1 nukkumaan.

Ps. Tippa meinasi tulla linssiin, kun kaikki, jopa pojat, zumbasivat oikein kunnolla!